... lukeko blogiani ennen kuin selviän tästä alkuräjähdyksestä. Mikä kumma siinä on, että mehiläiset nuppineulan päätä pienemmillä aivoillaan osaavat epäröimättä rakentaa täysin symmetrisiä kuusikulmaisia vahakennostoja - hyönteismaailman arkkitehtuurin huippusaavutuksia, mutta ihminen hyytyy pienen immateriaalisen päätöksen edessä: painaako jotain näppäintä vai ei - ja missä järjestyksessä ja kuinka monta kertaa, että tuloksena olisi edes jotain järkeenkäypää. Millä ei nolaa itseään?
Hulluksi tulee, pitää luopua liiasta ajattelusta ja luottaa enemmän vaistoon: on tehtävä sitä mitä on aina osannut tehdä, vaikka ei ole tiennyt osaavansa... kyllä se siitä kehityy, se täydellinen kennosto. Pitää vain luottaa, että aineksia on ja lisää tulee koko ajan.
"-- just be a queen..." Lady GaGa laulaa taustalla nyt varmaan jo miljoonatta kertaa. Olen aivopesty, pakko seurata neuvoa. Naiselta ei asennetta puutu. Hän voisi olla yksi hunajattaristani. Kun ensi kesänä teen uusia jaokkeita pesistäni, niin on varmaan pakko antaa nimeksi yhdelle uusista kuningattarista Lady GaGa.
"Born this way... "
So I'll be a queen. A Bee Queen. Luotan vaistoihini.
Pikkutyttö astuu ihan liian suuriin - mutta niin ihaniin - kenkiin. Niissä voi olla ja tehdä vaikka mitä (jos ei kompastu). Voi ryhtyä mehiläistarhaajaksi ja siten keneksi hyvänsä, missä maailman ajassa tahansa. Jo muinaiset egyptiläiset tarhasivat mehiläisiä eikä tiede ole vieläkään selvittänyt kaikkia niiden salaisuuksia. Rupean siis Hunajattareksi 700, lupa onnistua. Mutta lupa myös ihmetellä ja epäonnistua, tarpeen vaatiessa tappaa - mutta ainoastaan mehiläisiä. Makeaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti